Työpisteen äärellä

Vapun aikaa kun eletään niin ajattelin kirjoittaa muutaman sanan työstä ja tarkemmin omasta työpisteestäni. Ei sen puoleen, että työpisteellä olisi elämääni kovin suurta merkitystä, ainakaan elämää suurempaa, mutta sen ääressä tulee vietettyä noin kolmannes vuorokaudesta viitenä päivänä viikossa.

Työvuodenkierrosta kun vähentää viiden viikon vuosilomat, arkipyhävapaat, mahdolliset sairauslomapäivät sekä muut kissanristiäiset ja henkilökohtainen syy -poissaolopäivät, vierähtää ajasta silti kohtalaisen iso siivu noin neliömetrin kokoisella alueella.

Työpisteen sanotaan kertovan ihmisestä tiettyjä asioita. Samaan tapaan kuten esimerkiksi suvun, auton merkin tai kynsien pureskelun, mikäli sellaista sattuu harrastamaan, sanotaan kertovan ihmisestä jotain. En osaa pikaisella pohdinnalla sanoa kertooko oma työpisteeni itsestäni mitään erityistä. Yleisilme lienee hyvin keskinkertainen ja tavallinen. Ei erityisen sekava tai sotkuinen, joskaan ei viimeisen päälle kiillotettukaan.

Mattapintaisella valkoisella työpöydällä nököttää uudehko kannettavaa mallia oleva tietokone, siis läppäri. Koska läppäri on fyysiseltä kooltaan melko pieni, on työntekoa helpottamassa kaksi isompaa näyttöä, joista tuumia löytyy molemmista reilut kaksikymmentä. Läppäri toimii kolmantena näyttönä. Monta vuotta tuli työskenneltyä kahdella näytöllä ja niillä pärjäsi. Vaan ei enää sen jälkeen, kun tottui kolmanteenkin. Ruutujen lisäksi perustyövälineiden joukkoon kuuluvat myös optinen hiiri ja ihan tavallinen näppäimistö pehmeällä rannetuella tuunattuna sekä headset -kuulokemikrofoni, kaikki johdollisia versioita.

Pikkuisen nolottaa tunnustaa, että näppäimistöä ei ole puhdistettu kunnolla moneen vuoteen. Tarkkaan kun tihrustaa, niin voi todeta muutamien näppäinten välien kasvaneen umpeen epämääräisellä materiaalilla. Ylösalaisin näppäimistöä ei ainakaan työpöydälle ole syytä kääntää, parempi mennä kokonaan pois sisätiloista. Tiedätte mitä tarkoitan, joten ei siitä sen enempää.

Perustietotekniikkavälineiden lisäksi muutakin tavaraa työpisteeltä löytyy. Entisen työnantajan nimeä kantava kuulakärkikynä ja nykyisen yrityksen logolla varustettu kahvitahrojen kyllästämä kierrevihko. Kynä ja paperi ovat nykyisin melko vähällä käytöllä mutta kahvia kuluu kahdesta kolmeen kupillista päivittäin, mustana Batman -aiheisesta mukista, jolla on vakiopaikka keskimmäisen näytönjalan vasemmalla puolella. Näytön jalassa, jonka alle on asetettu uusiokäyttöön paperinen puhelinluettelo, on sopiva syvenne, jossa kännykkä tavallisesti lepää. Yksityiskohtana mainittakoon näytön yläreunaan kiinnitetty paperista taiteltu origami-lintu, lahja entiseltä työkaverilta.

Työpöytä koko komeudessaan liikkuu tarvittaessa ylös tai alas, sähkön voimalla ja ihan nappia painamalla. Sinänsä mitään tarpeetonta tässä ei mielestäni ole, pois lukien muutaman vuoden pöydän nurkassa kuivanut mandariini, joka näyttää tätä nykyä enemmän rusinalle. Ei ole vain tullut heitettyä pois. Nasse-setä aiheinen figuuri olisi kova juttu koristeeksi, sellaisia ei markkinoilla ole.