Kulunut kesä on ollut erikoinen, varmasti monellakin tapaa, mutta omalla kohdallani yksi asia on tehnyt tästä suvesta hyvin poikkeuksellisen. Ainakin, jos vertaan alkaneen vuosikymmenen ensimmäistä kesää lukuisiin aiempiin kesiin, on tänä vuonna ollut aivan eri meininki kesässä – tai ruukussa. Basilika on kasvanut, ja kasvaa muuten edelleen, varsin elinvoimaisena keittiön ikkunan äärellä.
Keväisin, samoihin aikoihin kun katupölykaudesta on siirrytty siitepölyaikaan, olen asettanut basilikan keittiön ikkunasta loimottavan auringon valon alle. Tarkkaa kirjaa en ole edesmenneiden yrttipuskien elinpäivistä tai viikoista pitänyt mutta sellainen mielikuva on jäänyt että ne eivät ole enää juhannuspöydän salaattiin makuelämyksiä tarjonneet.
Basilikan kasvatushistoriani juontaa juurensa noin kymmenen vuoden päähän. Traditio alkoi keskusta-asunnossa ja on myös jatkunut nykyisessä laitakaupunkirivarissa. Miksi näin pääsi aikoinaan käymään, en muista. Luultavasti syy on yksinkertainen ja arkipäiväinen: pidän basilikan mausta ja helppo- ja monikäyttöisyydestä ruuanlaitossa.
Homma on lähtenyt käyntiin joka vuosi noin samalla kaavalla, niin tänäkin vuonna. Poimin kaupassa ostoskoriin hyvinvoivan oloisen yrttipuskan, jonka kotona siirsin isompaan ruukkuun ja uuteen multaan. Ihan omin käsin kynnenaluset savessa asettelin puskan multaan ja jäin ihmettelemään tulevaa. Toki vettä on pitänyt lorautella ruukkuun silloin tällöin.
Ihmeteltävää – ja maisteltavaa myös – onkin sitten riittänyt jo monta kuukautta, eikä muutoksia huonompaan näytä vielä olevan tiedossa. Ruukusta puskee edelleen kolme vahvalta vaikuttavaa yrtinvartta, joissa kasvaa hyvinvoivan näköisiä lehtiä. Mitä ikkunalautaviljelyyn tulee, olen juuri nyt urani ehdottamalla huipulla.
Yrtinkasvatuksen asiantuntijaksi en vielä näillä näytöillä julistaudu. Viljelyneuvoja kykenen antamaan juuri tämän kirjoituksen verran. Sama tyyli on ollut käytössä jo vuosia ja vuosikymmenen se näköjään otti, ennen kuin homma tuotti edes hieman pitkäkestoisemman tuloksen. Tässähän on kyse vain valmiiksi kasvatetun basilikan jatkojalostuksesta, tai jotain siihen suuntaan. Kerran tai pari olen kokeillut kasvatusprojektia siemenistä lähtien, mutta ei siitä enempää. No, sen verran että mullasta jaksoi puskea päivänvaloon muutama näivettynyt ”ketunleipä”.
En ole tänään keittiössä ruuanlaittovuorossa mutta sunnuntaipäivän lounasmenu sisältää kotitekoisen perunasalaatin. Mukaan saattaa mennä muutama basilikan lehti, ainakin omalle lautaselleni.
DIGITAALINEN PÖYTÄLAATIKKONI 