Pohdintaa

Siitä on puolisen vuotta, kun perustin tämän blogisivuston. Loin tunnukset ja kirjauduin sisään järjestelmään. Systeemiin tutustuin sen verran mitä oli tekstinjulkaisua varten tarve, en kovin syvällisesti. Mainoksista, joita tekstien väliin tunkee, pääsisi ilmeisesti maksamalla eroon mutta en ole siihen ainakaan vielä ryhtynyt. Pahoittelut tästä.

Lähdin hommaan täysin kokeilumielellä, katsomaan mitä tuleman pitää. Oikeastaan minkäänlaisia odotuksia ei ollut, kuten sivullakin lukee: ”Kirjoitan kun siltä tuntuu”. Koska sivustolla on syytä olla nimi, on sellainen totta kai tässäkin blogissa. Otsikko ”Multaa purkissa” on täysin keksitty, sellainen tuli jostain mieleeni. Nimi ei tässä tapauksessa tarkoita mitään. Mitään tiettyä aihetta tai edes aihealuetta ei ollut mahdollisille teksteille olemassa.

No, sen verran kuitenkin, että haluan juttujen olevan mahdollisimman tavallisia ja arkipäiväisiä. Sellaisia harmittomia ja kepeitä. Neutraali lienee oikea sana. Sellaisia tykkään itsekin lukea. Helppolukuista ja ymmärrettävää tekstiä, ilman jyrkkiä lipsumisia keskitieltä.

Olen harrastanut, tai sanotaan harjoittanut, kirjoittamista jonkin verran viime vuosina. Joskus enemmän, toisinaan vähemmän. Enemmän sen jälkeen, kun ei enää koulussa tarvinnut kirjoittaa.

Lukemisen kanssa on sama juttu. Lukuharrastus alkoi omalla kohdallani lukion jälkeen. Tuon jälkeen olen vuosien saatossa nukkunut lukuisia öitä puolisoni ja turkulaisen yksityisetsivän välissä. Puoliso runkopatjan vasemmalla puolella ja Vares -pokkari pölyisellä yöpöydällä. Ihan toimiva järjestely on ollut.

Tietokoneharrastukset loppuivat silloin kun niistä tuli ammatti. Kun nykyään vapaa-ajallani läppärin avaan, riittää mainiosti, että kaksi sovellusta sinisten pikakuvakkeiden takaa aukeavat. Internet-selain ja tekstityökalu, juuri muille ei käyttöä ole.

Luin hetki sitten kaikki tässä blogissa tähän asti julkaisemani tekstit läpi. Aiheitakin on löytynyt, sillä onhan tänne muutama tekstin pätkä kertynyt. Ihan hyviä juttuja, hauskojakin. Tulee hyvä fiilis, kun tunnistaa tekstin omakseen ja on siihen itse tyytyväinen. Tekstin tuottaminen on jollain tapaa palkitsevaa ja antoisaa hommaa, ainakin itselleni näin on.

Helppoa tämä ei ole. Toisaalta, muistan että kaikki jutut tällä sivustolla ovat syntyneet melko nopeasti. Jokaiseen on mennyt aikaa noin tunti, ei juurikaan enempää. Toki teksti on pitänyt ennen julkaisua vielä lukea läpi ja toisinaan myös muokata joiltain osin. Oikolukijani on antanut hyviä vinkkejä ja huomauttanut pilkkuvirheistä sellaisia havaittuaan. Käytännössä jutut ovat kuitenkin tulleet yhdeksänkymmentä prosenttisesti valmiiksi melko nopeasti.

Se varmaan kuuluu asiaan, että välillä kynä on tylsä ja teroitin hukassa. Joskus juttu kumpuaa mielen syvyyksistä tasaiseen tahtiin. Sanoja syntyy, lauseita muodostuu ja kappaleita kertyy yksi toisensa perään, samalla kun ajatus virtaa kirkkaana kuin tunturipuro syysruskan kirjonneessa maisemassa. Aina ei virtaa, talven tullen varmasti jäätyykin. Toivottavasti sulaa kuitenkin ajallaan, viimeistään keväällä.

Juttuja tulee jatkossa samaan tyyliin, sitten kun tulee.