”Mitä enemmän ostat, sitä enemmän säästät!” Voi olla, mutta vielä enemmän säästän, kun en osta mitään.
”Ota kolme, maksa kaksi!” Jos tarvitsen yhden, niin ostan sen. Kahdesta on turha maksaa.
”Piristystä pimeään syksyyn alennetuin hinnoin!” Yes, syksyhän uhkaa muutenkin muuttua puolen vuoden mittaiseksi.
Tarjouksia puskee joka tuutista, ei niiltä voi välttyä kukaan. Musta viikko huipentuu tänään mustaan perjantaihin. Marraskuun pimeimpään viikon lopetukseen, sillä viikon päästä eletään joulukuuta. Ensi vuonna sitten varmaan kokonainen Black Month. Tuohan sopii hyvin marraskuuhun. Pimeitä hintoja kaamoksen keskelle oikein kunnolla – koko rahan edestä, kuten tavataan sanoa.
Uusi telkkari on aina kiva juttu. Vanhassa Samsungissa ei tosin ole mitään vikaa. Etelä-Korean ihme toimii seitsemättä vuotta ja edelleen varsin moitteetta. Eikä tv-tasolle isompaakaan töllöä mahtuisi. Uusi telkkari olisi kuitenkin kiva saada. Ensi kesän olympialaisia ja jalkapallon EM-kisoja varten. Valmiiksi jo etukäteen, niin ehtii opetella laitteen uudet ominaisuudet. Tosin kisoja ei välttämättä edes järjestetä vielä ensi kesänäkään. Mutta uusi telkkari vaan olisi kiva juttu. Makuuhuoneen seinälle mahtuu varmasti yksi 50 tuumainen Ultra HD LED-taulutelevisio.
Mega-alennuksien pyörteissä pieni ihminen menee äkkiä sekaisin. Sekaisin siinä mielessä, että ostoksia saatetaan sortua tekemään hetken huumassa – enemmän tunteella kuin järjellä.
Puuttuuko kotoani juuri nyt jotain oleellista ja ennen kaikkea tarpeellista?
Televisio tosiaan toimii hyvin, eikä uuden hankkiminen ole tarpeen. Kännykkä on ollut reilun vuoden käytössä ja toimii mainiosti. Uusi luuri ei varmasti olisi yhtään sovellusvirhevapaampi ja päivityksiä siihenkin saisi jatkuvasti asentaa. Kymmenen vuoden ikäinen Moccamaster keittää yhä aromikasta kahvia.
Pari viikkoa sitten kävi pieni haveri. Niin ikään vuosia käytössä ollut alle kymmenen euroa maksanut maidonvaahdotin putosi tiskialtaaseen. Pinnan alla käynyt elektroninen vempain ei enää inahtanutkaan. Edes parin päivän kuivatus ei auttanut. Se siitä sitten, tuumailin. Kunnes keksin vielä vaihtaa uudet paristot ja kuinka ollakaan, kapula pörisi kuin uusi. Ei muuta kuin cappuccinot tulemaan.
Uusi olutlasi voisi olla kiva. Keittiön astiakaapissa on lasin verran tyhjää tilaa. Toisaalta perjantai-illan huurteinen menee alas tavallisesta juomalasista ihan yhtä hyvin. Sillä seurauksella, että luultavasti nukahdan sohvan reunalle jo ennen Vain elämää -ohjelman viimeistä lauluesitystä.
Välillä olen haaveillut uudesta rannekellosta. Suomalaisella puulla verhoiltu sveitsiläinen koneisto, jossa syvänsininen kellotaulu. Näyttää ajan ja näyttää tyylikkäälle ranteessa. Kello tulisi niin sanottuun ”pyhäkäyttöön”. Kello on muuten juuri nyt alennuksessa, ihan oikeasti. Muistan alkuperäisen hinnan ja tuosta on nipistetty ihan kivasti. Houkutusta tarttua tarjoukseen siis on. Tämä on siinä rajoilla, onko turha vai tarpeellinen ostos. Etenkin kun perintökalleus kädessäni raksuttaa tälläkin hetkellä entiseen malliin.
Joka paikasta tyrkytetään tällä hetkellä niin paljon kaikkea, että en yksinkertaisesti osaisi edes valita mitään turhaketta. Jos saisin parisataa euroa ilmaista rahaa, niin tuskin sittenkään. Tässä on hieman sellainen ”Spotify -ilmiö”: koko länsimainen musiikkituotanto on käytettävissä mutta aina ei löydä sopivaa kuunneltavaa.
Kovasta yrityksestä huolimatta, en keksi mitään ostettavaa juuri nyt. Joululahjaksi toivon paketillisen sukkia ja boksereita. Niille on aina käyttöä, eikä tarvitse mennä itse kauppaan.
DIGITAALINEN PÖYTÄLAATIKKONI 