Kuukausi ja ylikin vierähtänyt aikaa edellisestä jutusta. Sellaista se välillä on. Jotain tekisi mieli tarinoida, vaan mitähän sitä keksisi tekstin muotoon rustailla.
Se on perjantai. Työviikko päätöksessään ja viikonloppua pitäisi aloitella. Kummempia suunnitelmia ei illaksi ole. Luultavasti täyttelen sanaristikkoa päivän sanomalehdestä puolivalmiiksi, jonka jälkeen pyydän taloutemme toista lehdenlukijaa ratkaisemaan loput. Ehkä korkkaan yhden oluen, ehkä en. Sen näkee sitten myöhemmin.
Ulkona ilta tummuu ja harmaalta taivaalta hiutaloi hiljakseen lunta. Lintuparvi pyristelee ilmassa pohjoistuulen tuiverrusta vastaan. Talvi pitää tiukasti otteessaan. Toisaalta ensi kuussa voi jo sanoa, että ensi kuun jälkeen on kesäkuu. Kyllä se siitä vielä, jos ei muuten, niin kesäksi muuttuu. En epäile yhtään, etteikö muuttuisi, vaikka tällä hetkellä ikkunan takana kohoilee puolimetriset lumikinokset.
Olen kesän lapsi ja myös pidän kesästä, etenkin Suomen kesästä, vaikka se aika pitkä onkin. Valoa riittää omaan makuuni vähän liiankin kanssa. Onneksi myös pimeydessä saa näillä leveysasteilla tarpoa, niin pysyy arki ja elämä jonkunlaisessa tasapainossa. Onneksi aina ei ole kesä.
Etätyöaikana on tullut istuttua auton ratin takana melko vähän. En työni puolesta ole viime vuosina autoa tarvinnut ja vapaa-ajan autoilutkin ovat nyt olosuhteiden pakottamana tai ainakin suosittelemana olleet minimissään.
Olen kuitenkin sen verran automiehiä, että toisinaan auton rattiin kaipaan ja viime aikoina olen jopa potenut pienoista autokuumetta. Jonkinlainen kesäkiesi tulevaksi suveksi olisi siisti juttu. Sellainen, jolla päräyttää illalla järven rantaan ja jäätelökioskin kautta kotiin. Ei puutu kuin rahoitus, mekaanikko ja talli. Ajamisen hoitaisin kyllä itse, joten kuljettajalle ei ole tarvetta.
Mitähän muuta? Ensi viikon murkinat pitäisi suunnitella ja laatia sen perusteella kauppalista. Luultavasti menuun sisältyy hernekeittoa tai lihapullia, mahdollisesti noita molempia. Arkena syödään usein arkiruokaa, ainakin omalla kokkailuviikollani. Tällä viikolla olin lähinnä maistelijan roolissa, siis söin, sitä mitä tarjottiin. Parina päivänä taisi olla suklaabroileria tai jotain sen tyyppistä. Ihan syötävää, joskin melko eksoottinen makukombinaatio. Nälkä silläkin siirtyi.
Jos pitäisi arvata, niin sanoisin että viikonvaihteeseen sisältyy myös lukemista, ehkä kirjoittamista, ulkoilua joko sukset tai lenkkarit jalassa, saunan lämmitystä, kenties joku yhden tähden ysärileffa. Kämpässä eteisen seinä pitäisi tapetoida uusiksi. Lainakin lyhenee ensi viikolla tavalliseen tapaan, noin puolen asuinneliön verran.
DIGITAALINEN PÖYTÄLAATIKKONI 