Torstaiturinat

Autoilin tuossa jokin aika sitten kaupungilla ja kuuntelin samalla Radio Novan iltapäivähöpinää, jossa kuului olevan pienimuotoiset juhlallisuudet. Vuosia täyttänyt miesjuontaja sai onnittelut naispuoliselta kollegaltaan. Tavalliset hyvän työyhteisön kohteliaisuudet päivänsankarille studiossa, ei siinä mitään. Tapaus jäi itselleni kuitenkin mieleen sen takia, että naisjuontaja esitti miespuoliselle juontajaparilleen myös kysymyksen, joka kuului tarkalleen ottaen näin: ”Paljonko täytät? Mieheltä sitä saa kysyä.”

Olen ollut itse samanlaisessa tilanteessa kuin radiokanavan miesjuontaja. Oma syntymäpäiväni on keskellä kesää ja monesti kesäloma-aika on osunut samalle ajankohdalle. Ei kuitenkaan joka vuosi ja toisinaan merkkipäiväni on sujunut tiiviisti työpisteen äärellä. Näin oli myös muutama vuosi sitten. Kiikutin tuona kesäpäivänä toimistolle ison pussillisen vaahtokarkkeja. Samalla hetkellä, kun kaatelin keittiössä makeisia lasikulhoon tarjolle, ilmestyi aamukahvinhakureissullaan ollut työkaverini paikalle. Minut pistettiin heti tunnustamaan syy tavallisen arkipäivän makeille tarjoamisille. Sain onnittelut ja jouduin myös tarkentamaan kuinka paljon täytin. ”Mieheltä saa kysyä ikää”, todettiin minullekin. Tarkennuksena sen verran, että kysyjä oli nainen.

Minä en uteluista hämmentynyt, vaan kerroin ikäni, ihan totuuden mukaisesti – sen mukaan mitä henkilötodistukseeni on kirjattu. Samoin toimi juontaja radiossa ja vastasi kaiken kansan kuullen sen kummempia kiertelemättä, paljonko vuosia oli mittariin ennättänyt kertyä. Olisiko minun tai radiojuontajan ollut soveliasta kysyä naispuoliselta työkaverilta tämän ikää? Luultavasti ei, ainakaan yhtä suorasukaisesti. Luultavasti ei, vaikka kyseessä oli tuttu ihminen.

Vaikka itse en piittaakaan tällaisista episodeista, ovat ne tänä päivänä hieman erikoisia. Siis siinä mielessä, että yhä edelleen rajauksena toimii ihmisen sukupuoli, kuka saa kysyä ja mitä ja keneltä.

Olen kasvanut aikana, jolloin koulussa opetettiin, että naisten iästä ja monesta muustakaan asiasta, ei saa koskaan puhua. Miehiä kohtaan ei ollut yhtä tarkkoja ja ehdottomia sääntöjä, eikä tätä kyseenalaistettu, ainakaan sen enempää kuin opetusta yleensäkään. Kuten ei sitäkään, että itsenäisyyspäivän lipunnostojuhlassa poikien piti ottaa lakki päästään kovallakin pakkasella mutta tyttöjen ei. Mieleeni on jäänyt myös monet muut vastaavat tapaukset, joissa poikia nykytermejä käyttäen hieman syrjittiin. Nähtävästi elämän epäreiluutta ei tuolloin osattu sen enempää ajatella, ei ainakaan tämäntyyppisissä asioissa.

Ehkä se on se asukokonaisuus, johon näissä naisten kohdalla vedotaan. Täydellisen tyylitiedottomana ihmisenä en lähde väittelemään tästä yhtään enempää. Olin kuitenkin hieman salaa tyytyväinen, kun viime talvena katselin televisiosta Saksan Oberstdorfissa käytyjä MM-hiihtoja. Palkintojenjakoseremonioissa, niin miehet kuin naiset, ottivat kisapiponsa pois päästä kansallislaulun ajaksi. Mielestäni tämä on tasa-arvoista ja kunnioittavaa käyttäytymistä. Samaa voisi soveltaa laajemminkin.

Nämä ovat mielenkiintoisia juttuja ja usein niissä sohitaan hieman tulenarkojakin aiheita. Pukukoodihommat ovat ihan oma lukunsa muuttuvassa maailmassa. Onko sitten asiallista ja kohteliasta kysellä toiselta ihmiseltä henkilökohtaisia asioita, kuten vaikkapa ikää. Se on asia erikseen ja riippuu varmasti paljon tilanteestakin. Sillä ei kuitenkaan nykypäivänä pitäisi olla enää merkitystä, kuka kysyy ja mitä ja keneltä.