Otetaan rennosti

Olen tänään ollut rauhakseen ja ottanut rennosti. Sinällään melko normaali lauantainen tilanne. Nyt siihen on kuitenkin myös terveydenhoitoalan ammattilaisen vahva suositus. Kolmas koronarokote pistettiin eilen aamupäivällä vasempaan hauikseeni ja lääkekoktailin tökännyt hoitohenkilö suositteli välttämään raskasta liikuntaa viikonlopun ajan.

Tämä järjestely passaa minulle vallan hyvin, vaikka Kansallinen hiihtopäivä osuukin samalle päivälle juuri tänään. Ladulle pääsen kyllä myöhemminkin ja aion myös mennä. Ulkona tupruttaa tällä hetkellä lunta siihen tahtiin, että latupohjaa riittää luultavasti vielä pitkälle kevääseen.

Eikä sitä tavallisena lauantaipäivänä usein muutenkaan mitään sen erikoisempaa tule touhuttua. Nyt lievästi jomottava käsivarsi varmistaa sen, ettei tule liiaksi rehkittyä. Sen kummempaa olotilan huononemista en ole voinnissani ainakaan toistaiseksi huomannut. Toivottavasti ei menekään pahemmaksi.

Sen verran poikkeava aamun aloitus kuitenkin oli, että heräilin jo ennen päivän valkenemista ihan omia aikojani, vaikka vapaapäivä ilman suunnitelmia olikin edessä. Pikkusen päässä humisi ja jäseniä kolotti, kun sängyn reunalta kampesin itseni pystyyn jo kello seitsemän maissa.

Pari lasillista haaleaa hanavettä naamaan ja sitä oli, jos ei nyt uusi ihminen, niin melkein. Neljän viljan hiutaleista keitetty puuro maistui marjasurvoksen kera oikein mainiosti. Päälle vielä Edamilla ja paprikalla päällystetty viipale Porokylän ruisleipää. Mitä muuten ruoka-aineyhdistelmiin tulee, niin ruisleipä-juusto-paprika on yksi maistuvimmista.

Ja tulihan sitä puolitoista mukillista kahviakin hörpättyä. Santsikupista puolet loiskahti valkoiselle matolle, johon luultavasti jämähti tahrat kiinni, vaikka tekstiilille sappisaippuaa ja harjaa näytettiinkin melko ripeästi. Onneksi edellisestä pesulapesetyksestäkin on jo aikaa, sellainen pari kuukautta. Joutikin jo likaantua.

Sen verran kuitenkin närästi, ettei päivän sanomalehden luku enää nopeaa läpiselausta enempää huvittanut. Siirryin keittiöstä olohuoneen puolelle, tosin ne ovat meidän asunnossamme yhtä ja samaa tilaa.

Heitin pitkäkseni sohvan nurkkaan ja käskytin kapulalla telkkarin eloon. TV1:llä meni Auschwitz-aiheinen historiadokumentti. Kiinnostavan tuntuinen mutta ei sopinut sen hetkiseen mielentilaan, joka kaipasi jotain kevyttä viidettä. YLE Areenasta sitäkin löytyy, kuten Luottomies-sarja tai ysärinostalgiaa pursuava Kyllä isä osaa. Myös poliittista satiiria tarjoava animaatiosarja Itse Valtiaat toimii hyvin, kun kaipaa harmitonta katsottavaa.   

Päädyimme kuitenkin katsomaan ruokakunnan toisen sohvan kuluttajan kanssa, niin ikään Areenasta löytyvän Näin pilvet kuolevat -dokumenttielokuvan. Suomalaistutkija yrittää yhdessä maailman johtavien ilmastotutkijoiden kanssa synnyttää pilviä ja sadetta aavikolle tieteellisin keinoin. Sinänsä mielenkiintoinen hanke, vaikka tavalliselle ihmiselle tällaiset ilmastonmuokkaustoimet ovatkin scifijuttuja.

Siinäpä se aamupäivä hurahtikin. Lounaan suhteenkaan ei tarvinnut rehkiä, kun tuli nautiskeltua eilisiä tähteitä: kalaa ja pottumuusia. Uunin kautta pöytään ja pöydästä suuhun.

Iltapäivästä en oikein edes muista, että mitä tuli tehtyä. Ainakin pari tuntia kului vuoroin torkkuen sohvalla ja vuoroin katseltua ulkona tuiskuttamalla satavaa lunta. Säätiedotuksien mukaan tänä viikonloppuna Suomeen iskee myräkkä, jollaisia nähdään keskimäärin kaksi kertaa kymmenessä vuodessa. Lumitöihin ei taida olla vielä huomennakaan asiaa. Harmi, koska kolan kanssa suhaaminen menisi kaltaiselleni päätetyöskentelijälle hyvästä hyötyliikunnasta. Naapuri lupasi kyllä tehdä parhaansa, että taloyhtiön kulkuväylät tulevat aurattua.

Sen verran tuli ulos poikettua itsekin alkuillasta, että kipaisin lähi-K-markettiin tekemään pienet ruoka-ainetäydennykset. Lunta tosiaan riitti, auraamattomilla kaduilla helposti nilkkojen korkeudelle, tuulen kinostamissa paikoissa enemmänkin.

Lauantaipäivälliseksi valmistin lämpimiä voileipiä. Uunipellille paahtoleivät, joiden päälle levitin tomaattipyreen loput ja ketsuppia. Tonnikalaa ja kapriksia purkista, silputtua sipulia ja katkarapuja pakastepussista. Päälle raastettua Oltermannia. Niin hyvää tuli, että hoitelin kaikki kolme leipää heti kerralla tuulensuojaan, vaikka tarkoitus oli säästää yksi aamuksi. Jääkaapissa yön yli levännyt ”lämppäri” maistuu muuten seuraavana aamuna kylmänä, kahvin kaverina yllättävän hyvin. Huomiseksi ei nyt tällä kertaa leipää jäänyt.

Päivähän kerkesi kääntyä jo illaksi. Mitähän sitä vielä keksisi? Ei aavistustakaan. Tosin ei ollut aamullakaan mutta hyvin sitä selvittiin tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Näinhän sen pitää välillä mennäkin. Ei jatkuvaa hulinaa ja hälinää aina kestäisi.