Riskibisnekset

Tavallisena työssäkäyvänä palkansaajana minulla on kuukausittain sama ongelma: mihin sijoittaa muutama kymppi ylimääräistä rahaa. Tarkennettakoon sen verran, että kymppi ei tarkoita kymmentä tuhatta, vaan puhutaan kymmenistä euroista.

Pankin säästötili näyttää maksavan tällä hetkellä puolitoista euroa joka kuukausi. ”Palvelumaksut yhteensä”, kuten pankkisovellus asian ilmaisee. Ei kovin tuottoisaa lykätä valuuttaa tuonne. Ja muutenkin, ei kai sitä kannata istua rahojen päällä ja ruokkia lamaa.

Lottoon menee euron verran viikossa. Voisin kyllä lopettaa, mutta kun muistan vakiorivini ulkoa, niin en uskalla. Päävoiton todennäköisyys taitaa olla kuitenkin noin 1:15 000 000. Ja pienempiä voittoja voi irrota helpommalla. Menee niitä euroja turhempaakin, jos haluaa, sellaiseenkin missä ei ole minkäänlaisia voittomahdollisuuksia.

Lisäksi 20 euroa on mennyt kuukausittain nettikasinolle virtuaalisiin hedelmäpeleihin. Yhtenä jouluna tuli tehtyä lahjaostoksia pitkälti voittorahoilla. Muuten olen tappiolla, kuten uskoisin noin 99 prosenttia maailman uhkapelaajista olevan.

Veikkaus, jonka pelejä pelaan, käyttää käsittääkseni tuottojaan hyväntekeväisyyteen, muun muassa kulttuuri- ja urheilujuttuihin. Avustustyötä voi tehdä näinkin. Jäsenmaksua en urheiluseuroille tai kuntosaliketjuille tällä hetkellä muutoin maksa.

Kulttuuria on tullut harvakseltaan harrastettua, vaikken itseäni kutsukaan kulttuuripersoonaksi, mitä tuo ikinä tarkoittaakaan. Omalla kohdallani tämä on tarkoittanut leffateatterielokuvia, harvemmin oikeita teatteriesityksiä, joskin toisinaan. Elävän musiikin keikoilla on muutaman kerran tullut poikettua. Samaan kategoriaan lasken myös satunnaiset museovierailut.

Nykyisessä lapsiarjessa kilpailu vapaa-ajasta on kova. Siitä ei niin vain irrota kylille humputtelemaan. Ei edes rahalla. Rahalla kun ei aikaa saa, ei ainakaan suoranaisesti, ei ainakaan pienellä summalla. Eikä omat energiatasot tahdo arki-iltaisin, harvemmin viikonloppuinakaan, olla sillä tasolla, että jaksaisi vaikkapa elokuvateatterin penkkiin suunnata.

Pitää miettiä muita rahankäyttökohteita. Jokin aika sitten tuli työkaverin kanssa puheeksi perinteiset vinyylilevyt eli LP-levyt, joista kollegalta löytyi jonkin verran tietämystä. Kuka nyt tänä päivänä musiikkia ostaa fyysisinä tallenteina, kummastelin. Jotkut levyt voivat kuitenkin olla arvossaan, ainakin tulevaisuudessa.

Samassa muistin, että taisin itsenkin ostaa pari vuotta sitten erään LP-levyn. Ja kyllä oikein muistin. Kaapin perukoilta löytyi suositun suomalaisartisti Behmin esikoisalbumi Draaman kaari viehättää vinyylinä, yhä tehtaan muoveissa. Luultavasti levy on hankittu lahjaksi, mikä on sitten jäänyt antamatta.

Selasin nettiä ja juuri tuosta levystä oli nettihuutokaupassa tarjottu 50 euroa. Hintapyyntö oli vielä korkeampi. Eri asia on mikä muodostuu loppuhinnaksi, mikäli lätty menee kaupaksi. Kiinnostusta albumia kohtaan kuitenkin näytti olevan.

Tästä innostuneena pistin sijoitusmielessä ostaen myös samaisen artistin tänä syksynä ilmestyneen toisen studioalbumin Merkittävät erot, niin ikään LP-versiona. Samalla voin tukea suomalaista musiikintekijää, jonka lauluista itsekin pidän.

Kannattiko? Jos artistin suosio jääkin hetkelliseksi tähdenlennoksi ja vuosikymmenen kuluttua levyni pölyyntyvät hyllyssä arvottomina. Hyvin mahdollista tuokin. Sijoittamiseen liittyy riski. Tässä yksi suurimmista on, että hankin joku päivä itse levysoittimen ja otan kiekot omaan käyttöön. Aika näyttää.