Paluu pilvenpiirtäjään

Vuosi oli 1988 — siitä on aikaa vajaat neljäkymmentä vuotta. Samana vuonna ilmestyi ensimmäinen Die Hard. Tämä olkoon tekstin ainoa tarkistettu fakta. Tästä eteenpäin mennään omien muistojen varassa, ja osa niistä voi hyvinkin olla valemuistoja. Nyt ei ole tarkoitus tehdä virallista laatujournalismia, vaan näpytellä näpyttelyn ilosta. Finnkino Fantasia Jyväskylässä esitti kyseisen elokuvan maanantaina klassikkonäytöksessä. Kun … Jatka lukemista Paluu pilvenpiirtäjään →

Virtuaalinen lomareissu odottaa

Taannoin jumituin läppärin ääreen napsuttelemaan Bubble Shooteria. Pari tuntia vierähti eri värisiä kuplapalloja poksautellen. Klassisen pelin yksinkertainen idea koukutti. En kuitenkaan kutsuisi itseäni videopeliharrastajaksi. Edellä mainitun pelisession idea oli lähinnä siinä, että voin kirjoittaa sen tähän tekstiin. Pelit kyllä kiinnostavat, vaan vähäistä on videopelaamiseni ollut viime vuosina, oikeastaan vuosikymmeninä. En sano käyttäneeni aikaani tai tässä … Jatka lukemista Virtuaalinen lomareissu odottaa →

Tv-draamaa maailman laidalta

Oma tv-sarjaseurantani on ollut viime aikoina vähäistä. Perinteisessä mainostelkkarissa päivittäin pyörivien tilannekomediasarjojen yksittäisiä jaksoja lukuun ottamatta säännöllisessä seurannassa ei ole ollut mitään. Ei ainakaan käsikirjoitettuja draamoja. Jokin aika sitten huomasin, että Yle Areenaan oli ilmestynyt toinen kausi australialaissarjasta Kaksi sinkkua ja Colin. Muistin kuulleeni sarjasta ja tiesin ensimmäisen kauden ilmestyneen jo aiemmin, taisi olla viime … Jatka lukemista Tv-draamaa maailman laidalta →

Sorvin pyöritystä

Ensi viikolla on vappu, perinteinen työn juhla(ko)? Itse aloitin työelämässä, sillai rehellisesti verokortilla tasan kaksikymmentä vuotta sitten. Mummon markat olivat ehtineet vaihtua euroiksi. Enemmän tai vähemmän himmeitä hommia taustalta toki jo aiemmin löytyy. Ei niistä tässä enempää, talousrikollisuutta kun ei maassamme hyvällä katsota. Täysi-ikäisyyden saavuttaneena ajokortin haltijana löysin itseni pakettiauton ratin ja penkin välistä. Tai … Jatka lukemista Sorvin pyöritystä →

Tekstin kimpussa

Tämän blogisivun tekstejä lukee oman äitini lisäksi varmuudella kaksi ihmistä, joista toisen kanssa asun ja toinen on muuten vain päteväksi oikolukijaksi havaittu kaveri. Muut lukijat koostuvat satunnaisesta somekaverijoukosta, jotka tekstilinkin sattumalta feedistä bongaavat. Näin ainakin kuvittelen. Lukijoita ei ole paljon. Eikä sellaista voi tavallinen tallaaja odottaakaan. Oman somekanavani ohella ainoa markkinointitempaus on ollut lisätä joskus … Jatka lukemista Tekstin kimpussa →

Riskibisnekset

Tavallisena työssäkäyvänä palkansaajana minulla on kuukausittain sama ongelma: mihin sijoittaa muutama kymppi ylimääräistä rahaa. Tarkennettakoon sen verran, että kymppi ei tarkoita kymmentä tuhatta, vaan puhutaan kymmenistä euroista. Pankin säästötili näyttää maksavan tällä hetkellä puolitoista euroa joka kuukausi. ”Palvelumaksut yhteensä”, kuten pankkisovellus asian ilmaisee. Ei kovin tuottoisaa lykätä valuuttaa tuonne. Ja muutenkin, ei kai sitä kannata … Jatka lukemista Riskibisnekset →

Vähän toisella vuodella viiletetään

Edellinen tekstini käsitteli ensimmäistä vierähtänyttä vuotta lapsen kanssa. Sain lukijatoiveen, että seuraavaksi voisin kirjoittaa aiheesta: mitä lapsen saaminen antaa? Tekstivinkkari tarkensi, että hän kun ei itse tiedä. Ei ole aikeita lisääntyä ja hänelle vanhemmuus näyttäytyy lähinnä salaseurana, jossa kuiskutellaan lapsettomien selän takana: ”Ethän sä voi tietää. Sitten tiedät, kun on omia muksuja.”Lähestymistapa tähän aiheeseen on … Jatka lukemista Vähän toisella vuodella viiletetään →

Eka vuosi taputeltu

Hiljaista pitänyt tällä blogisivurintamalla viime aikoina. Oikeastaan kaikilla muillakin, ei pakollisia asioita käsittävillä elämän ja arjen osuuksilla. Tähän on myös syynsä, ainakin sen varjolla voi hyvin luistaa monista jutuista. Nimittäin ruuhkavuodet, kuten näitä tavataan nimittää. Oireita on minullakin ollut jo pidempään: tiukkatahtinen työelämä, asuntolainan lyhennyserät (aiemmin myös auton), ajoittainen huoli omasta tai läheisten terveydestä. Näitä … Jatka lukemista Eka vuosi taputeltu →

Afrikan auringon alta punaisen napin varjoon

Evoluution näkökulmasta tarkastellen me nykyihmiset olemme planeettamme menestynein suuri eläin. Meidän kerrotaan kehittyneen viisaammiksi ja oppimiskykyisemmiksi kuin mikään toinen olento. Aikoinaan metsästimme ja keräilimme pienellä alueella nykytiedon mukaan Afrikassa. Nousimme kahdelle jalalle. Opettelimme työkalujen käyttöä. Kehitimme metsästys- ja ruoanvalmistustaitoja. Elinpiirimme laajeni ja vaelsimme yhä kauemmas synnyinsijoiltamme asuttaen maapallon kaikki kolkat ja mantereiden nurkat. Matkalla syrjäytimme … Jatka lukemista Afrikan auringon alta punaisen napin varjoon →

Some-elämä

Kuten monet tätä vuosituhatta elävät ihmiset, myös minä olen sosiaalisessa mediassa eli somessa. Tunnukset löytyvät muutamaan eri somepalveluun, ainakin seuraaviin: Facebook, Instagram ja Twitter. Enkä oikein edes tiedä miksi. Varmaan siksi, että siellä ovat ”kaikki” muutkin. Näin sitä helposti ajattelee ja noin sitä luultavasti moni somen käyttäjä itselleen perustelee. Ajanhenki hönkii, ihminen on sosiaalinen laji, … Jatka lukemista Some-elämä →