Jo toista vuotta mennään

Nostan katseeni läppärin ruudulta ja vilkaisen ulos väsyneillä silmilläni. Tuijotan hämärtyvää kevätiltaa. Sammaloitunut pihanurmi paljastuu päivä päivältä enemmän kutistuvien lumikinosten alta. Tammen oksissa roikkuu vielä viimevuotiset, kuivahtaneet lehdet, jotka varisevat maahan vasta juuri ennen uuden kasvukauden alkua. Luonnon heräämistä saa vielä odottaa muutaman viikon ajan. Iltauutisissa pirteän oloinen säänennustaja arvelee kelin lämpenevän viikon edetessä. Lähipäivien … Jatka lukemista Jo toista vuotta mennään →

Havaintoja maskin takaa

Lappu naamalle, kumilenkit korvien taakse ja pikainen arvioiva peilaus auton taustapelistä. Sellainen se nyt on, tuumailen tuijottaessani hengityssuojaimeen verhottuja kasvojani. Henki kulkee, eikä ahdista suuremmin, joten ei muuta kun liikkeelle. Vielä vilkaisu puhelimeen, koronavilkku on päällä. Varsin nopeasti, astellessani parkkihallissa kohti liukuportaita, käy selväksi kasvomaskin ja silmälasien huono synkronointi. Yksiteholinssit huuruuntuvat jokaisella uloshönkäyksellä. Liukuportaissa tulee … Jatka lukemista Havaintoja maskin takaa →