Lappu naamalle, kumilenkit korvien taakse ja pikainen arvioiva peilaus auton taustapelistä. Sellainen se nyt on, tuumailen tuijottaessani hengityssuojaimeen verhottuja kasvojani. Henki kulkee, eikä ahdista suuremmin, joten ei muuta kun liikkeelle. Vielä vilkaisu puhelimeen, koronavilkku on päällä. Varsin nopeasti, astellessani parkkihallissa kohti liukuportaita, käy selväksi kasvomaskin ja silmälasien huono synkronointi. Yksiteholinssit huuruuntuvat jokaisella uloshönkäyksellä. Liukuportaissa tulee … Jatka lukemista Havaintoja maskin takaa →