Miten määritellään harrastus? Tai milloin käytetään jotain muuta tekemistä kuvaavaa ilmaisua?
Minä olen käynyt syyskuussa neljä kertaa pianotunnilla. Puolen tunnin pimputtelut kerran viikossa hämärtyvässä illassa.
Säännöllisyydestä huolimatta en ehkä puhuisi tässä harrastuksesta. En ainakaan vielä. Enkä välttämättä myöhemminkään.
Jostain syystä miellän tekemisen rennommaksi, jos en puhu harrastuksesta.
Mistä keksin soittotunneista innostua, saattaa joku ihmetellä. Voin kertoa, siinä ei ole mitään salattavaa.
Paikallinen pianonsoiton opettaja oli uhmannut Ei mainoksia-tarraa ja pudottanut postilaatikkoomme esitelappusen.
Pari päivää pohdittuani päätin laittaa viestiä ja kysyä, vieläkö musisoimaan mahtuu. Esittelin itseni lyhyesti: kiinnostusta on hieman, lahjakkuutta ei lainkaan.
Tyypillistä minulle, että jostain asiasta kiinnostuminen nostaa päätään ilman sen kummempia suunnitelmia.
Vastaus tuli nopeasti ja sovimme opettajan kanssa tutustumiskäynnin jo seuraavalle viikolle.
Liikkeelle lähdettiin siinä mielessä nollasta, että minä en ymmärrä pianon koskettimista tai nuoteista käytännössä mitään. Mustavalkoisia molemmat.
Toisaalta tiedän oppivani tuttuja melodioita melko helposti korvakuulolla, siten että pimputan vaikkapa jotain joululaulua oikealla kädellä ja kuulostelen, meneekö oikein vai väärin.
Piilevistä kyvyistä en kuitenkaan vielä menisi puhumaan.
Heinillä härkien kaukalon -joululaulua olen joskus joulun aikoihin omalla pianolla harjoitellut ja yleensä unohtanut sen vuoden vaihteeseen mennessä.
Soittotunnillakin tämä otettiin harjoitteluun, vaikka joulu ei vielä olekaan.
Melodian opin taas omasta mielestäni yllättävän nopeasti, kun muutaman kerran harjoittelin.
Vaan kun mukaan pitäisi saada myös vasen käsi eli vissiinkin soinnut, niin siinäpä sitä sitten ollaan. Välillä pitäisi saada painettua kolme ei-vierekkäistä kosketinta pohjaan yhtä aikaa. A, C, Am, mitä noita nyt onkaan. Vaihtuu, kun nuottiviivastolla tulee seinä vastaan. Tai joskus jatkuu samalla soinnulla. Riippuu laulun kohdasta tai jotenkin.
Melkein voi tuntea, kuinka aivot menevät solmuun. Toivottavasti ei jää pysyvästi umpisolmuun. Dementian torjuntaa tämän piti olla, eikä sen ruokkimista.
Ope oli sitä mieltä, että homma onnistuu jouluun mennessä. Nähtäväksi jää. Joulu tulee keskimäärin joka vuosi. Eikä tässä oikeastaan ole mikään kiire. Mikäli minun olisi harjoiteltava tiettyyn määräaikaan mennessä tai johonkin kokeeseen, niin tuskin kävisin edes istumassa soittotunneilla.
Meinasin kirjoittaa tähän loppuun, että tulostavoitteetonta tekemistä. Se on vähän huono, koska pitää tässäkin jokin määränpää olla, johon tähdätä. Olkoon sitten harrastus, ainakin hetkellisesti. Työnä tätä ei pidä ottaa. Ilon kautta. Rauhallisesti hengittäen. Ensi viikolla jatketaan.
